Lintuperspektiivejä ja käsittämättömiä kompromisseja

Joskus on hyvä katsoa asioita vähän kauempaa ja kokonaisuutena. Niin kuin nyt vaikka evankeliumia.

Jumala lähetti oman lapsensa, sen ainoan, aarteensa, kylmään ja julmaan maailmaan näyttämään ihan kädestä pitäen, millainen Jumala on ja millainen on se valtakunta, jota Hän hallitsee. Miten ihana,  miten rakastava, miten anteeksiantava ja parantava. Sekä Jumala että Hänen valtakuntansa. Poika kertoi tämän kaiken sanoin ja näytti teoin. Hän kesti kauhean kivun, tuskan ja kärsimyksen, lopulta kuolemankin, jotta ihmiset voisivat päästä tähän valtakuntaan ja yhteyteen itsensä Jumalan kanssa. Ja Pojan palattua taivaaseen hän lähetti oman Henkensä, että voisi edelleen olla ihmisten kanssa. Rakastavana ja turvallisena, neuvovana ja ohjaavana. Voimallisena. Sellaisena kuin Hän on. Ja sitten Poika lähetti ihmiset levittämään sitä valtakuntaa, sanoin ja teoin, rakkaudessa ja Hengen voimalla, juuri niin kuin hän itse teki.

Vaan mitä teemme me ihmiset? Kompromissin. Koska meitä nolottaa – sitä paitsi, jokuhan voi vaikka pahoittaa mielensä! Tai koska meidän mielestämme riittää, että ihmisiä kastetaan. Tai koska meistä on ihan tarpeeksi siinä, että yhteiskunnassa vallitsevat kristilliset arvot. Tai koska me ajattelemme, että ihmeet ja merkit ovat epäilyttäviä. Tai koska muotomenot ovat vaivattomampia kuin elävä Jumala. Tai koska heikompien auttaminen on hyväksytympää kuin hurmahenkisyys. Tai koska me vaan olemme niin suuria syntisiä, että meidän pitää keskittyä itseemme ja kurjuuteemme.

Jos minä olisin Jumala, olisin kyllä aika turhautunut. Muun muassa allekirjoittaneeseen.

Onneksi Jumala ei varmaankaan ole. En tietenkään tiedä, mutta luulen, että hän iloitsee ja innostuu jokaisesta pienestä edistysaskeleesta, joka vie meitä kohti sitä, mihin hän on meidät kutsunut (kuvittelen Jumalan hyppimässä ja taputtamassa käsiään): Hei kato, Jeesus, nyt ne vihdoin alkaa hiffata!

Tähän liittyen olen tehnyt useammankin laulun. Haaveeni on, että saisin kiertää seurakuntia laulamassa ja laulattamassa niitä. Että voisimme yhdessä katsella Jumalaa – Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä – hänen olemustaan ja ominaisuuksiaan. Ylistää Häntä. Nauttia Hänen läsnäolostaan. Hänen rakkaudestaan ja voimastaan. Ehkä me silloin saisimme myös rohkeutta mennä eteenpäin – ilman kompromisseja.

P.S. Lisää Jumalan valtakunnasta musiikin muodossa toisena pääsiäispäivänä Finlaysonin kirkossa klo 14 ja 15. Tulehan paikalle, vaikka koko perheen voimin!

Vastaa