Laiha lohtu vai iso ilo

Pitkään minusta tuntui, että Jumalan läsnäolo on laiha lohtu. Ennen kuin loukkaannut Jumalan puolesta, niin sanon, että syy ei tokikaan ole Jumalan. Vaan minun. Minä olin tehnyt Jumalasta hieman liian… hmmm… tuonpuoleisen. Ja se käy helposti. Esimerkiksi näin: Olen vaikeassa tilanteessa. Hyvää tarkoittava kanssaihminen rukoilee tilanteeseen Jumalan läsnäoloa. Mitään ei kuitenkaan näy eikä tunnu. Joten ajattelen, että Jumalan lupaus siitä, että hän on minun kanssani, on jotain niin hengellistä, että ei sen ole tarkoituskaan millään tavalla tässä elämässä näkyä. Taivaassa sitten.

Ajatus siis kulkee jotakuinkin sitä rataa, että Jumalan lupaukset koskevat vain taivasta ja täällä maan päällä on itse kunkin pinnisteltävä miten parhaiten taitaa taivaan iloja odotellen. Että jos on ankeaa, niin mitä sitten, sehän on vain maallista. Ja mitäs maallisesta, sehän on vain, no, maallista. Katse taivaaseen vaan, se lohduttaa.

Vaan entä jos ei lohduta? En tiedä teistä, mutta minusta taivaan ajatteleminen on kyllä joskus vähän laiha lohtu. Enkä tarkoita olla epäkunnioittava, uskon kyllä, että taivaassa on niin ihanaa, että siihen verrattuna mikä tahansa nykyinen murhe on aika pieni. Mutta kyllä minä mieluusti ottaisin sitä apua vastaan jo täällä maan päällä. Ihan oikeaa apua jonkin tietoisuuden ja pelkästään tulevaisuudessa täyttyvän toivon sijaan.

Mutta minun onnekseni enkeli taivaan, siis se, joka ilmestyi paimenille, ei sanonut: Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon. Tai no tiedä nyt suuresta. Tai siis juu, on teille on kyllä tänä päivänä syntynyt Vapauttaja. Mutta ei hänestä nyt mitään apua teille ole. Katsellaan sitten kun olette kuolleet.

Ei, enkeli ei sanonut ilmoittavansa laihaa lohtua. Vaan suurta iloa. Enkelin mielestä joulun sanoma, Immanuel, Jumala meidän kanssamme, on ilouutinen (Luuk. 2:10). Oikea ilouutinen. Nyt. Tässä elämässä.

Raamatun mukaan syntynyt on

Ihmeellinen Neuvontuoja
Väkevä Jumala
Iankaikkinen Isä
Rauhanruhtinas
(Jes. 9:5)

Jos taivasta ajatellaan, niin eikös silloin ole vähän myöhäistä olla kaikkea tätä? Siis että mihin me silloin neuvoja tarvitsemme? Ketä vastaan väkevää Jumalaa? Enkä tietenkään tarkoita, etteikö Hän olisi tätä kaikkea taivaassakin, Hänhän ei muutu (Hepr. 13:8) Mutta eikö ennemmin ole kyse siitä, että Hän on tätä kaikkea taivaassa, ja nyt Hän tuli olemaan sitä maan päälläkin (ks. esim. Luuk. 11:20, Matt. 6:10, )? Eikö hän tullut juurikin tuomaan sitä apua, ihan oikeaa apua, taivaasta maan päälle?

Ja Jeesuksen elinaikana se myös näkyi ja tuntui! Apostolienkin aikana se näkyi ja tuntui. Ehkä sen olisi tarkoitus näkyä ja tuntua meidänkin aikanamme? Ehkä Hän haluaisi näkyä ja tuntua minunkin elämässäni? Jospa se Isä siinä vierellä haluaa olla laihan lohdun sijaan iso ilo, olla kaikkea tuota yllämainittua? Sinulle ja minulle, jo täällä maan päällä.

Ilon täyttämää joulua!

Vastaa