Metsä puilta

Me luterilaiset olemme syntikeskeistä väkeä: jumalanpalveluksessamme keskeistä on synnintunnustus ja sen jälkeinen synninpäästö. Syntisyyden kauhistelu toistuu myös virsissämme ja jumalanpalveluksen liturgiassa ja muussa puheenparressa. Mutta voisiko olla että tuijottaessamme syntiä ja syntisyyttämme katselemme puita emmekä huomaa metsää?

Näin joulun aikaan voisi olla hyvä tutkia kokonaiskuvaa, miettiä, miksi Jumala poikansa tänne maan päälle oikein lähetti. Jumala ei lähettänyt Jeesusta, jotta saisi meidät pyytelemään syntisyyttämme anteeksi viikosta toiseen. Jumala kyllä hyvin tietää, että me olemme syntisiä emmekä sille itse mitään voi – juuri siksihän Hän Jeesuksen lähetti! Hän ei katsele meitä pettyneenä ja turhautuneena, että eivätkö nuo mokomat tälläkään viikolla oppineet.

Jos Jumala johonkin pettyy – näin luulen – niin siihen, että tuijottaessamme sitä, mistä meidät on pelastettu (oma syntisyytemme) emme huomaa sitä, mihin meidät on pelastettu: Jumalan lapsen vanhurskauteen! Paljon on saarnoja syntien anteeksiannosta, mutta huomattavan vähän siitä, mitä me nyt, Jumalan lapsina olemme.

Tässä jotain, jotta pääset alkuun.

Jos olet Jeesuksen seuraaja

Sinusta on maksettu hinta (1. Kor. 6:20)

Olet Kristuksen oma (Room. 14:8; Ef. 3:12)

Sinut on siirretty pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan valtakuntaan (Kol. 1:14)

Sinun syntisi on annettu anteeksi (Kol. 2:13)

Jumala ei muista sinun syntejäsi (Hepr. 8:12)

Sinut on pesty puhtaaksi (1. Kor. 6:11)

Sinulla on itsensä Jumalan vanhurskaus (Room. 4:24-25; 5:1,9,18-19, 21; 2. Kor. 5:21, Gal. 3:8, Tit. 3:7 jne. – Huomaa, kuinka monta kertaa Jumala tätä meille vakuuttaa!)

Olet vapaa (Room. 3:24; Gal. 5:1,13 )

Olet pyhä (Ef. 1:1)

Kristus itse on sinussa (Room. 8:10)

Sinulle on lahjoitettu Kristuksen kirkkaus (Room. 8:30)

Olet Jumalan lapsi (Joh. 1:12)

Olet Jumalan valittu, pyhä ja hänelle rakas (Kol. 3:12)

 

Riemullista joulua!

Vastaa