Onkohan evankeliumi koskaan varsinaisesti tullut Suomeen sinä mitä se on – siis ilosanomana? Miekkalähetystä täällä ei sentään enää harrasteta, mutta muutenhan homma menee kutakuinkin niin, että voidakseen kertoa hyvät uutiset on ensin kerrottava huonot: ”Sinäkin siinä olet kurja syntinen, joka tarvitsee anteeksiantamusta. Mutta – kas kun sattuikin – juuri sitä on tässä tarjolla!”
Joihinkuihin meistä tämä sanoma uppoaa, ja hyvä niin. Mutta joillekin syyllisyys ei ole se kaikkein keskeisin ongelma. Joillain on ihan muita murheita, käsin kosketeltavia sellaisia: köyhyyttä, työttömyyttä, sairautta tai ihmissuhdeongelmia. Joillain taas menee sen verran mukavasti, etteivät he koe tarvitsevansa pelastajaa. Ja jotkut kokevat jo valmiiksi olevansa niin arvottomia ja huonoja, etteivät he kaipaa sanomaa, joka saa heidät tuntemaan olonsa vielä kurjemmaksi.
Siksi joskus mietin, kerrommeko me evankeliumia ihan oikein. Ei Jeesuskaan saarnannut, että helvetti on tullut lähelle, pelästykää ja ryhtykää uskovaisiksi. Ei, lähelle on tullut Jumalan valtakunta, valtakunta, jossa Jumala hallitsee. Siellä kansalaisen tehtävä on etsiä ja toteuttaa hallitsijan tahtoa, ja hallitsija lupaa huolehtia lopusta. Hurjaa. Mutta toisaalta tämä hallitsija, Jumala, vaikuttaa aika hyvältä tyypiltä: pyytävä saa ja etsivä löytää, sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät ja köyhille julistetaan ilosanoma (ks. esim. Matt. 7:8, Luuk. 7:22). Ja tämä sanoma Jumalan valtakunnasta – sanoina ja tekoina – sai ihmiset kääntymään omilta teiltään ja seuraamaan Jeesusta. Tai torjumaan Hänet. Sekin on tietysti mahdollista. Mutta epäilenpä, että se olisi harvinaisempaa, jos mekin julistaisimme todellista ilosanomaa, niin sanoin kuin teoin.
On vanha vitsi, että kirkossa vastaus kaikkeen on Jeesus. Mutta ehkäpä… Hän on?
Tarvitsetko neuvoja tai viisautta? Jeesus on Ihmeellinen Neuvontuoja. Tarvitsetko apua tai jopa ihan ihmettä? Hän on Väkevä Jumala. Tarvitsetko hoivaa ja huolenpitoa? Hän on Iankaikkinen Isä. Tarvitsetko lepoa tai mielenrauhaa? Hän on Rauhan Ruhtinas. (Jes. 9:6)
Kun tein seuraavaa laulua, ajattelin Israelin kansaa, joka oli sukupolvesta toiseen odottanut ja kaivannut luvattua vapauttajaa, Messiasta. Kun tämä vihdoin näyttää tulleen, heidän riemullaan ei ole rajaa. Entä jos mekin näkisimme Jeesuksessa vastauksen odotuksiimme ja avun ongelmiimme – eikä meidän riemullamme olisi rajaa?
Hoosianna – pelasta, auta!
Tässä tekstissä esitetyt näkemykset ovat omiani. Ne eivät edusta työnantajieni, yhteistyökumppaneideni tai muiden minuun mahdollisesti yhdistettävien tahojen näkemyksiä.